Ghost of Jack Nance - You Never Come Around Anymore

Surr rur surr! Muistatteko French Filmsin? Entä French Filmsin ihanan kikkarapäisen kitaristin? Niin just sen, joka lähti menemään bändistä. No, sen kikkarapään nimi on Joni, ja Jonilla on uusi bändi - vitun kova postpunk-bändi nimeltä Ghost of Jack Nance.

Nyt nopeasti en osaa sanoa kuka Jack Nance on, enkä jaksa googlata, mutta sanon vaan, että GHOST OF Jack Nance on ehkä suomalaisista uuden aallon postpunk-bändeistä kovin. Ja mikä vitun ehkä, siis ON. Jonin laulutyyli tuo mieleeni Ian Curtiksen, joka on siis lähtökohtaisesti saatanan hyvä juttu! Ja kyllä mä olen se mulkku, joka mainitsee Joy Divisionin. Nyt kissa on pöydällä, eläkää sen kanssa!

Cats of Transnistria - San Francisco

Nyt suosittelen pitämään ne pikku pikku korvat aivan todella todella isolla höröllä, sillä tämän kaltaisia juttuja ei usein tule vastaan. Täysin vahingossa korviini kantautunut Cats of Transnistria on ehkä tuoreimpia tuulahduksia, mitä eteläisestä Suomesta on koskaan kuulunut. Ja kyllä usko tai älä bändi on siis kotimainen.

Ei ihmekään, että biisin nimi on San Francisco. Eihän se nyt Porikaan voisi olla, vaikka Yyterin rannat mieleen tuleekin. Meininki on niin epäsuomalaista, että sydämeni sulaa. Cats of Transnistria on juuri sellainen bändi, joka saa minut haluamaan takaisin musabisnekseen perustamaan lafkaa, keikkapuljua ja ties mitä vitun merkkarikojua -  niin hyvä bändi kyseessä, että rationaalinen ajattelu ei vaan onnistu, tai kiinnosta.

Gim Kordon - Vladimir

Noniin, nyt eletään reunalla. Helsinkiläinen Gim Kordon päätti Gay Pride Weekin kunniaksi repäistä ja julkaista vähän yli minuutin kestävän musiikkikirjeen Venäjän presidentti Vladimir Putinille. Kappaleen/kirjeen nimi on Vladimir ja sen video pitää sisällään kuvia presidentistä mm. ilman paitaa ja meikit naamassa.

Biisi, joka venäläisen bändin toimesta julkaistuna Venäjällä voisi viedä raastupaan jollei turpakäräjille on virkistävä. Vaikka biisi/kirje ei itsessään pidä sisällään muuta kuin yksinkertaisen riffin ja muutaman säikeen tekstiä, on ele silti kunnioitettavan rohkea. Varsinkin vielä, kun Helsingin Sanomien alla operoiva Nyt.fi:kin päätti jakaa videon, on levikki ollut laaja. Kantaaottavuus on aina ollut osa rockia. Hienoa Gimmarit!

Siinai - Shopping Trance

Suomalaisen (jonkin sortin) hypnoottisen shoegazen ja instrumentaalisen rakentelurockin pioneeri Siinai on julkaissut uuden albumin 17. kesäkuuta. Jossette jo tienneet johtunee se siitä, että bändin tiedotteet tulevat ison amerikkalaisen pressilafkan kautta. Se on toki ymmärrettävää, mutta myös helvetin ärsyttävää, koska itse heitän kyseisen puljun tiedotteet automaatiolla roskakoriin. Nyt meni makupalat ohi suun. Perkele.

Parempi myöhässä, kun ei milloinkaan. Supermarket-konseptialbumilta löytyy paljon lähes ambientiksi luettavaa kamaa. Arvostelujen perusteella levy vaikuttaa oivalta paketilta. Itse olen ehtinyt tutustumaan vasta sinkkubiisi Shopping Tranceen, joka nimensä veroisesti vie suoraan sinne muro- ja hillo-osaston purnukkahelvettiin ihmettelemään elintarvikkeiden e-koodeja. Aivan loistavaa kamaa. Siinaista tulee vielä iso bändi. Ei Suomessa, tuskin ikinä, mutta siellä missä löytyy jengiä, jotka ymmärtävät musiikista yhtään mitään.

Satellite Stories - Season of B-Sides

Niin paljon kuin oululaisella Satellite Storiesilla on Suomessa heittaajia, niin on myös itseni kaltaisia fiilaajia. Nuorella yhtyeellä alkaa olla sen verran paljon kilometrejä takana, siis matkamaileja, ettei paljon suomalaisten kateellisten runkkarien puheet paina - hyvä niin.

Season of B-sides on Pine Trails-albumin viimeinen sinkkulohkaisu. Yhtye kertoo viestissään nauhoittavansa kolmannen albumin piakkoin: "We will hit the studio in London for the full month of August to record with the producer “Barney” Barnicott, who has worked with the likes of Coldplay, Arctic Monkey´s, Kasabian, The Temper Trap and Bombay Bicycle Club", että repikää siitä saatana. Hitti tulee ja oululaiset nauraa parhaiten. Se on varma!

Idiomatic - Old River

Aina välillä puntaroin mikä mahtaa olla laulajakitaristi Sasja Montosen toteemieläin. Eläin ihmisen jumalaisen lauluäänen takana. Onko se kenties kotka tai leijona, vai sittenkin vesipuhveli tai pampalla kirmaava argentiinalainen pihvihärkä, vai kaikki edelliset yhtaikaa?

Suomen Coldplayksi Maitohotelli-blogin Markun tituleeraaman Idiomaticin uusi Old River jatkaa pitkälti siitä, mihin edellinen albumi New Terrain jäi. Ehkä merkittävämpänä fiiliserona se, että New Terrain toi mieleeni Radioheadin kylmän pelin sijaan. Bändi on alusta asti tehnyt todella hyvää musiikkia, eikä Old River ole poikkeus. Jumalten ja toteemieläinten vuotena 2014, Idiomatic on edelleen kovaa paskaa!

The Hearing - Nothing Special

Lähdetäänkö vaikka sillä liikenteeseen, että todetaan pois alta, että The Hearing on ihan vitun loistavaa musikkia ja Nothing Special pysäyttävän kaunis kappale. Niin kaunis, että meinaa tulla tippa linssiin joka kerta kun sen kuulen. No niin, voidaan keskittyä videoon. Kappalehan ilmestyi siis jo viime lokakuussa Dorian-levyllä.

Nothing Specialin video on minidokkari lentopelon ylittämisestä. Videossa ohjaaja/kuvaaja Iiti Yli-Rinne kuvaa itseään Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä lentokoneessa välillä Helsinki - Maarianhamina. Video heiluvine kuvineen sopii tukemaan kappaletta täydellisesti. On meinaan aivan saatanan hieno kombo tämä! The Hearing on käsittämättömän hyvää musiikkia. Dorian-levy on yksi PARHAISTA levyistä minkä omistan.


The Hearing - Nothing Special from Gaea Booking & Records on Vimeo.

Wends - Supa Dupa Girl

No en mä sitä ala kieltämään, äläkä ala säkään. Tarttuvaa, korvamato, vituttaa ehkä vähän, mutta ei saa olla niin saatanan pessimistinen. Nyt on kesä, jorataan! Jyväskyläläinen Wends kyllä tietää minkä tahtiin tämä kesä poljetaan jopolla ja jalalla.

Supa Dupa Girl, kyllä luit oikein, just se on ehkä piristävintä musaa mitä Suomesta on Satellite Storiesin jälkeen tullut. Tai no, muistetaan Satin Circus, mutta ei perkele ei mennä sinne. Wendsin keikalle olisi kiva päästä. Jos bändin jäbät laittaa nimeni listalle ensi kerralla kun bändi soittaa Tampereella, lupaan lipaista kielelläni heidän tanssikenkänsä puhtaiksi. Siihen asti supa dupa girl supa woooow!

LOVE SPORT - Goodbye Brains

Lupasin itselleni, että upottaisin blogiin vain Youtube-videoita. Ei kannata luvata itselleen mitään, koska vituiksihan se vaan menee, varsinkin kun vastaan tulee Love Sportin tasoinen yhtye. Eikä harmita - Goodbye brains on niin kovaa kamaa!

Love Sportin joukosta löytyy jäseniä ainakin Lady Escapesta, Big Wave Ridersista ja Black Twigistä - Suomen The Cream? Ei ehkä, mutta silti keikkoja myyvää "Liemi"-nimistä kaveriani lainatakseni "munan kova". Munan kova bändi, indeed.

Beastmilk - The Wind Blows Through Their Skulls

"Anteeksi, tarjoilija, maidossani on petoa. Ja se maistuu vähän punkilta.", olisin sanonut ravintellissa. Mutta koska nyt ei olla missään ravintolassa, sanon vaan että vittujee kun iskee lujaa! Petomaito tuli puskista. Petomaito on kovaa paskaa.

Kotimaisen Beastmilkin uusi video kappaleeseen The wind blows through their skulls ei ole se kaikkein esteettisin, mutta sitten taas enemmän kuin istuva tälle kahden ja puolen minuutin postpunk-rykäisylle. Kappale kestää niin hyvin kuuntelukertoja, että pian vaihdan Joy Divisionin kangaskassini purkilliseen petollista mölöä.

Yakuzi Pato - Kahexico

Mä nyt vaan heitän sellaisen oletuksen, että turkulainen Yakuzi Pato julkaisi tänään uutta materiaalia. En ainakaan ollut kuullut biisiä aiemmin. Kahexico on taattu Yakuzi-laatua - kesä siellä missä tämä biisi soi, satoi tai paistoi. Siinä mielessä mukavaa löysäilyä, ettei tarvitse olla edes pajareissa saadakseen fiiliksiä.

Olin huomaavani teeman kitarariffistä melkoisen yhtäläisyyden Edu Kehäkettusen ja Stigin saanks mä murista sun muffinssiin. En tiedä onko vahinko vai tarkoituksella haettu viittaus. Joka tapauksessa toimii erinomaisesti ja saa unohtaa ulkona vellovan "haista vittu"-sään. Diggailin myös videosta todella paljon - harvemmin tulee nähtyä keltaisella takatukalla varustettua karhua soittamassa saksofonia. Vai onko se sittenkin saukko?

Prince Of Assyria - Bring Along Joy

Prince of Assyria ei varsinaisesti mene ihan kotimaisesta artistista, mutta koska ruotsalaisirakilaisen Ninos Dankhan takaa löytyy nykyisin suomalainen levy-yhtiö Soliti, voidaan hänet myös toivottaa avosylin vastaan #kovaapaskaa -blogin toimesta. Ja siis en minäkään niin nuori ole, ettenkö olisi ollut mestoilla  kun Prince of Assyrian debyytti osui Suomen markkinoille. Silloin hype vaan oli mielestäni artistia itseään isompi.

Nyt puntit ovat tasattu ja on uuden kädenpuristuksen aika. Bring Along Joy tuo mieleeni The Nationalin uuden levyn hitaammat träkit. Videossa seikkaileva cumulus-pilvi on sympaattinen tapaus. Vähäeleisen ilmaisun mestarin Changing places -levy on muuten kaikessa melankolisuudessaan perkeleen hieno kokonaisuus.

STOCKERS! - She´s Got My Love

Helsinkiläinen Stockers! on aina ollut mielestäni aivan vitun riemastuttava yhtye. Kelatkaa nyt: neljä pantavan hyvännäköistä jätkää perustaa bändin, jonka jokainen biisi voisi olla hitti saksalaisilla nuorisoradiokanavilla. Sillä erotuksella toki, että Stockers!:in musa on aina ollut hintsusti liian viileää saksalaiseen radioon. Ehkä briteissä voisi mennä läpi?

She's got my love on hyvää jatkumoa pari vuotta sitten julkaistulle We are the numbers -debyytille. Pahin paahto ollaan vaihdettu svengiin, samalla selvästi rajaten kohderyhmää Uusi perjantai -klubeilla käyviin mimmeihin. Ei sen väliä, biisi on täyttä timangia.

Ja TAAS mennään!

Joo, joo, tiedän tiedän: "mitä helvettiä nyt taas? Kuinka monta musiikkiblogia pitää yhden ihmisen romuttaa ja perustaa ennen kuin on hyvä?" No,vastaus saattaa olla yksi, MUTTA se saattaa myös olla kolme! Mutta olipa nyt miten tahansa tämä blogi oli pakko perustaa.

#KOVAAPASKAA -blogi nimensä veroisesti esittelee ainoastaan tykein kotimaista musiikkia, eli kovaa paskaa. Linja tulee jatkumaan siitä mihin weneverstoodachance -blogi aikoinaan jäi. Tällä kertaa aion vaan tehdä asiat itselleni helpommaksi ja miellyttävämmäksi.