Yksi asia, mitä olen alkanut blogiltani vaatimaan, on rehellisyys. Nyt kun promootiotarkoituksessa perustamastani blogista on tullut tärkeä osa elämääni, alan kohtelemaan sitä samalla kunnioituksella, jolla olen pyrkinyt edistämään muitakin itselleni rakkaita asioita. Olen kirjoittanut viimeisen puolentoista vuoden aikana paljon paskoja juttuja. Sutaisuja. Lisäksi olen esittänyt ajoittain mielipiteitä, jotka eivät ole olleet sataprosenttisen aitoja. Osittain sen takia, että blogille on ollut pakko tavalla, tai toisella saada lukijoita. Olen kokeillut teennäistä tietä. Se toimi ihan hyvin. Nyt on aika kokeilla aitoa tietä. Ilo tutustua. Blogi on viimein siinä pisteessä, että voin puhua suoraan sydämestä. Loppupeleissä rehellisyys on myös todella mielenkiintoista.
En ole kuunnellut viime aikoina juuri mitään postattavaksi asti kelpaavaa. Jaan kanssanne kuitenkin nyt yhden niistä oikeasti postaamisen arvoisista jutuista. Täältä löytyy lisää asiaa siitä. Lauantaifiiliksissä. Death Hawks ja psykedeelinen kissagiffi. Match made in heaven. Luin Facebookista, että yhtyeen eilinen Korjaamon keikka oli loppuunmyyty. Hienoa. Toivottavasti noususuhdanne jatkuu! Jos kuolon haukat tulee kaupunkiisi, mene katsomaan.
On ollut ilo huomata, miten jaksoissa joskus niin oudoilta tuntuneita
tapahtumasarjoja on alkanut tulemaan vastaan omassakin elämässä. Muistan
ajattelleeni joskus, että käsikirjoittaja Larry David (joka on
myöhemmin haastatteluissa kertonut kirjoittaneensa Georgen hahmon
itsekseen) on varmasti todella kieroutunut ihminen. Ja ajattelen
vieläkin. Jollain tasolla kuitenkin olen alkanut samaistumaan häneen,
sekä ymmärtämään häntä.
