Kuten ehkä olet huomannut, #kovaapaskaa -blogi on hypännyt toiseen osoitteeseen. Tästä eteenpäin löydät #kovaapaskaa -blogin osoitteesta http://www.rosvot.fi/kovaapaskaa.
Käy tsekkaamassa heti täältä!
KOVAAPASKAA
sunnuntai 31. elokuuta 2014
#KOVAAPASKAA tästä eteenpäin Rosvoissa!
Kuten ehkä olet huomannut, #kovaapaskaa -blogi on hypännyt toiseen osoitteeseen. Tästä eteenpäin löydät #kovaapaskaa -blogin osoitteesta http://www.rosvot.fi/kovaapaskaa.
Käy tsekkaamassa heti täältä!
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Haloo Helsinki! - Beibi
Mitä saadaan, kun yhdistetään yksi Suomen tämän hetken kovimpia kertsipyssyjä, drum 'n' bass ja tiukka riffittely? No tietenkin helsinkiläisen Haloo Helsinki! -yhtyeen uusi sinkku nimeltään Beibi. Ensimmäinen reaktioni biisiin oli, että "wau, ei saatana, eihän näin voi tehdä", vaikka itseasiassa juuri näin pitää tehdä. Bändi, joka on omassa genressään saavuttanut lähes kaiken ymmärsi oman parhaansa ja astui mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Eikä Beibi ole vielä mikään kympin suoritus, mutta ainakin jotain uutta. Ja itseasiassa biisin juuri radiosta kuulleena, se soundaa paremmalta kuin yhtyeen aiemmat sinkut ja erottuu positiivisesti radion skeidavirrasta. Olen diggaillut aina salaa Haloo Helsinki!:ä. Ehkä uuden levyn tiimoilta uskallan "tehdä Jussi Mäntysaaret" ja alkaa diggailla bändiä julkisesti.
Eikä Beibi ole vielä mikään kympin suoritus, mutta ainakin jotain uutta. Ja itseasiassa biisin juuri radiosta kuulleena, se soundaa paremmalta kuin yhtyeen aiemmat sinkut ja erottuu positiivisesti radion skeidavirrasta. Olen diggaillut aina salaa Haloo Helsinki!:ä. Ehkä uuden levyn tiimoilta uskallan "tehdä Jussi Mäntysaaret" ja alkaa diggailla bändiä julkisesti.
lauantai 16. elokuuta 2014
Moonface with Siinai LA 13.9. @ KORJAAMO
Jippii, rakas kukkaispoikanne tässä levittämässä ilosanomaa. Tällä kertaa haluan kertoa teille, että kanadalainen Spencer Krug (alias Moonface) on taas tulossa Suomeen konsertoimaan yhdessä tunnelmallista krautrockia soittavan Siinain kanssa. Keikkapaikkana hyväksi todettu Korjaamon Vaunusali, lauantaina 13.9.2014.
Moonface with Siinai sai alkunsa Wolf Paraden Euroopan-kiertueella vuonna 2010. Wolf Paraden silloinen nokkamies Krug sai käsiinsä Siinain esikoislevyn ’Olympic Games’ ja halusi työskennellä suomalaisyhtyeen kanssa. Keväällä 2011 Krug matkasi Suomeen ja porukka kasaantui Hollolan Petrax-studiolla äänittämään Heartbreaking Bravery -levyä. Levyn julkaisi yhdysvaltalainen indielafka Jagjaguwar.
Moonface with Siinai sai alkunsa Wolf Paraden Euroopan-kiertueella vuonna 2010. Wolf Paraden silloinen nokkamies Krug sai käsiinsä Siinain esikoislevyn ’Olympic Games’ ja halusi työskennellä suomalaisyhtyeen kanssa. Keväällä 2011 Krug matkasi Suomeen ja porukka kasaantui Hollolan Petrax-studiolla äänittämään Heartbreaking Bravery -levyä. Levyn julkaisi yhdysvaltalainen indielafka Jagjaguwar.
Liput ennakoon 10€ / ovelta 12€. Korjaamolaiset 9€ / ovelta 11€
Ennakkoliput tästä.
tiistai 12. elokuuta 2014
Monsters Of Pop tulee taas!
Usein on päiviä, jolloin en ole erityisen tyytyväinen tamperelaisuuteeni. Sitten on taas tämän kaltaisia päiviä, jolloin olen siitä äärimmäisen iloinen. Uuden musiikin esiinnostajana vuosien varrella kunnostautunut Monsters Of Pop -tapahtuma julkaisi tänään tämän vuoden ohjelmistonsa. Luvassa on ulkkaria, isompaan kotimaista ja pienen piskuista näpertäjää - sopivassa suhteessa.
Lavalla nähdään mm. Artturi Tairan Shivan Dragn, jota kerkisin kutsua essopäissään nautittavaksi aistien stimulaattorihirmuksi. Artturin lisäksi festeillä esiintyy joitain sellaisia yhtyeitä, joiden näkemistä olen odottanut jo pidemmän aikaa kuin kuuta nousevaa: mm. superhypetetty Teksti-TV 666, sekä oululainen The Scenes, jonka musiikki kolahteli tosissaan vasta viime keväällä. Hymyn huulille nostavat myös mimmipunk-yhtye (sori seksistisyys) The Splits, Iisa ja Sin Cos Tan. Mahtavaa aloittaa taas syksy Tampereella!
Koko ohjelma:
Jennie Abrahamson (SE), Annie (DJ Set, NO), Electric Eye (NO), Könsförrädare (SE), Labyrinth Ear (UK), Woodpigeon (CAN), The Hearing, Iisa, Jukka ja Jytämimmit, Kaveri Special, Pöllöt, The Scenes, Shivan Dragn, Sin Cos Tan, The Splits, Superfjord, Teksti-Tv 666, The Wonderminers.
Monsters of Popin kolmen päivän festivaalipassit ja Klubin päiväkohtaiset liput ovat myynnissä Tiketissä. Kolmen päivän passin hinta on 45 € (+ mahdolliset toimituskulut). Yksittäiset keikkaliput Klubille ja Telakalle maksavat 7-16 euroa.
Lavalla nähdään mm. Artturi Tairan Shivan Dragn, jota kerkisin kutsua essopäissään nautittavaksi aistien stimulaattorihirmuksi. Artturin lisäksi festeillä esiintyy joitain sellaisia yhtyeitä, joiden näkemistä olen odottanut jo pidemmän aikaa kuin kuuta nousevaa: mm. superhypetetty Teksti-TV 666, sekä oululainen The Scenes, jonka musiikki kolahteli tosissaan vasta viime keväällä. Hymyn huulille nostavat myös mimmipunk-yhtye (sori seksistisyys) The Splits, Iisa ja Sin Cos Tan. Mahtavaa aloittaa taas syksy Tampereella!
Koko ohjelma:
Jennie Abrahamson (SE), Annie (DJ Set, NO), Electric Eye (NO), Könsförrädare (SE), Labyrinth Ear (UK), Woodpigeon (CAN), The Hearing, Iisa, Jukka ja Jytämimmit, Kaveri Special, Pöllöt, The Scenes, Shivan Dragn, Sin Cos Tan, The Splits, Superfjord, Teksti-Tv 666, The Wonderminers.
Monsters of Popin kolmen päivän festivaalipassit ja Klubin päiväkohtaiset liput ovat myynnissä Tiketissä. Kolmen päivän passin hinta on 45 € (+ mahdolliset toimituskulut). Yksittäiset keikkaliput Klubille ja Telakalle maksavat 7-16 euroa.
maanantai 11. elokuuta 2014
WOUD - Mistake
WOUD. Mitäköhän nimi tarkoittaa ja miksi se kirjoitetaan isolla? Tuplavee herättää aina epäilyksiä. Bändin nimet ovat minulle joskus sellaisia make or break -hommia ja muistan vielä edellisenkin bändistä kirjoittamani tekstin, meinasin jo silloin jättää kirjoittamatta yhtyeen nimen takia. Onneksi en kuitenkaan antanut turhamaisuuteni seistä tiellä, koska WOUD:in musiikki oli jo silloin ja on edelleen aivan loistavaa.
Uusi kappale Mistake on pianoballadi, ja kuten pianoballadit yleensäkin myös Mistake vaatii täyttä keskittymistä. Ne joko palkitsevat tai haaskaavat viisi minuuttia elämästäsi. Mistaken nimestä voisi päätellä jälkimmäistä, mutta näin ei todellakaan ole. Mistake on yksi niitä harvoja kappaleita, joka loputtuaan kehottaa kutsuvalla pikku äänellä painamaan play-nappia vielä yhden kerran. En meinaa saada tarpeekseni tästä kappaleesta, enkä selvästikään myöskään bändistä. Mahtava startti maanantaille!
Uusi kappale Mistake on pianoballadi, ja kuten pianoballadit yleensäkin myös Mistake vaatii täyttä keskittymistä. Ne joko palkitsevat tai haaskaavat viisi minuuttia elämästäsi. Mistaken nimestä voisi päätellä jälkimmäistä, mutta näin ei todellakaan ole. Mistake on yksi niitä harvoja kappaleita, joka loputtuaan kehottaa kutsuvalla pikku äänellä painamaan play-nappia vielä yhden kerran. En meinaa saada tarpeekseni tästä kappaleesta, enkä selvästikään myöskään bändistä. Mahtava startti maanantaille!
Kairon; IRSE! - Ujubasajuba
Nyt kiinnostaisi tietää onko seinäjokelaiselta Kairon; IRSE!:ltä loppunut turnauskestävyys loppukirissä vai mistä kiikastaa, sillä yhtye latasi kolme vuotta työn alla olleen debyyttipitkäsoittonsa Soundcloudiin viime perjantaina ilman sen kummempia saatesanoja. Julkaisukeikkoja ei näytä olevan tulossa. Mistä on kyse? Ymmärrän kyllä houkutuksen ylittää rima sen matalimmasta kohdasta, mutta kyllä niitä äänitteitä voi julkaista näkyvästi ilman taustavoimiakin.
Hassusti nimettyä Ujusajubaa kuunnellessa unohtaa, että soittimessa pyörii nuorten puukkojunkkarien omakustanne. Mieli juoksee maailmalla My Bloody Valentinen kaltaisten suuruuksien jälkiliukkaissa. Samaan aikaan tuoden mieleen vanhat YES-henkiset progesuuruudet. Kotimaisista vaikkapa Death Hawksista ja Lapkosta. Kova referenssit. Enkä siis halua sanoa, että pojat olisivat kusseet julkaisunsa. Sanon vaan, että tämä erinomainen äänite on nyt vaarassa jäädä löytämättä. Joka olisi tottakai aivan saatanan suuri murhe, koska kyseessä on erinomainen levy. Tsekatkaa kappale nimeltä Amsterdam.
Hassusti nimettyä Ujusajubaa kuunnellessa unohtaa, että soittimessa pyörii nuorten puukkojunkkarien omakustanne. Mieli juoksee maailmalla My Bloody Valentinen kaltaisten suuruuksien jälkiliukkaissa. Samaan aikaan tuoden mieleen vanhat YES-henkiset progesuuruudet. Kotimaisista vaikkapa Death Hawksista ja Lapkosta. Kova referenssit. Enkä siis halua sanoa, että pojat olisivat kusseet julkaisunsa. Sanon vaan, että tämä erinomainen äänite on nyt vaarassa jäädä löytämättä. Joka olisi tottakai aivan saatanan suuri murhe, koska kyseessä on erinomainen levy. Tsekatkaa kappale nimeltä Amsterdam.
perjantai 8. elokuuta 2014
LIONS - Avoir Le Mal De Quelqu'un
Olipa kerran Turussa perustettu postrockahtava bändi Cassie, jonka jäsenistö päätti perustaa uuden yhtyeen. Yhtyeen, joka tulisi vapautumaan emonsa kahleista, kasvamaan omaksi emokseen ja levittämään emouttaan kaikkialle ympärilleen.
Syntyi Lions, joka kuvailee itseään: "Finnish west coast emo revival". Nyt on pakko sanoa, että minulla on aika vahvat emojuuret ja Lions suorittaa niiden juurien kanssa suoraa vuoropuhelua katsomatta minua hetkeksikään silmiin. Lions on väkevää. Se vie ajassa taaksepäin varhaisaikuisuuteeni, jolloin seisoin monttu auki legendaarisen TVO-baarin takarivissä ja katsoin, kun isot pojat paidat hiessä repivät sydämensä lavalle.
Syntyi Lions, joka kuvailee itseään: "Finnish west coast emo revival". Nyt on pakko sanoa, että minulla on aika vahvat emojuuret ja Lions suorittaa niiden juurien kanssa suoraa vuoropuhelua katsomatta minua hetkeksikään silmiin. Lions on väkevää. Se vie ajassa taaksepäin varhaisaikuisuuteeni, jolloin seisoin monttu auki legendaarisen TVO-baarin takarivissä ja katsoin, kun isot pojat paidat hiessä repivät sydämensä lavalle.
perjantai 1. elokuuta 2014
Mirel Wagner - The Dirt
Kirjoitappa nyt sitten Mirel Wagnerin biisistä jotain viisasta. Haaste heitetty ja otettu vastaan. Kerron nyt kuitenkin alkuun, että arvostan Wagneria erittäin paljon. En ole koskaan kuunnellut hänen musiikkiansa paria sinkkua enempää, mutta olen lukenut joka ikisen vastaan tulleen haastattelun. Wagner on mielenkiintoinen ihminen, joka ei tunnu etenevän urallaan perse pystyssä, kuten suurin osa suomalaisista artisteista.
Wagnerin uusi kappale The Dirt on hidastempoinen ja lauluvetoinen. Keskiössä lyriikat ja niiden kertoma tarina. En koe musiikkia ahdistavaksi, niin kuin lehdissä on paikoin kirjoitettu. Biisi kuulostaa vanhalta. Wagner kuulostaa vanhalta. Kuka olisi uskonut, että tällaista musiikkia tehdään vielä 2000-luvulla, ja käsittääkseni itseäni nuoremman artistin toimesta. Taidan käydä ostamassa Wagnerin levyn syksyä varten. Kuulostaa juuri sellaiselta musiikilta, jota tarvitaan kun pimenevät illat syövät viimeisetkin kesäfiilikset ja jäljelle jää vain ikuisuudelta tuntuvaa pimeyttä ja kylmyyttä.
Wagnerin uusi kappale The Dirt on hidastempoinen ja lauluvetoinen. Keskiössä lyriikat ja niiden kertoma tarina. En koe musiikkia ahdistavaksi, niin kuin lehdissä on paikoin kirjoitettu. Biisi kuulostaa vanhalta. Wagner kuulostaa vanhalta. Kuka olisi uskonut, että tällaista musiikkia tehdään vielä 2000-luvulla, ja käsittääkseni itseäni nuoremman artistin toimesta. Taidan käydä ostamassa Wagnerin levyn syksyä varten. Kuulostaa juuri sellaiselta musiikilta, jota tarvitaan kun pimenevät illat syövät viimeisetkin kesäfiilikset ja jäljelle jää vain ikuisuudelta tuntuvaa pimeyttä ja kylmyyttä.
Straktobeam - Monsters (Timelapse edit)
Sain pari päivää sitten aina yhtä riemastuttavalta helsinkiläisyhtye Straktobeamilta pitkän mailin, jonka voisin tiivistää teille muutamalla sanalla: bändi on keitellyt saatanasti soppaa, ja nyt he jakavat sitä kauhalla. Jouduin lukemaan viestin muutaman kerran ennen kuin ymmärsin lukemaani. Viestissä oli kaksi olennaista asiaa.
Toinen on, että yhtye on julkaissut uuden kappaleen nimeltä La Planète Sauvage, jota yhtye kuvailee sanoin: "70-luvun loppupuolen synaviboja ja inter-galaktista kruisailua yhdistelevä matkakertomus". Kuuntele täältä. Toinen asia, ehkä olennaisempi oli yhtyeen (ja ystävien) tekememä minidokkari, jossa hyödynnetään taidemuotoa nimeltä timelapsing. Dokkarin taustalla pyörii uudelleen miksattu versio straktojen Monsters-kappaleesta. Taimlapsaus näyttää vitun siistiltä. Ja biisi on rautaa. Tsekkaapa alta.
Toinen on, että yhtye on julkaissut uuden kappaleen nimeltä La Planète Sauvage, jota yhtye kuvailee sanoin: "70-luvun loppupuolen synaviboja ja inter-galaktista kruisailua yhdistelevä matkakertomus". Kuuntele täältä. Toinen asia, ehkä olennaisempi oli yhtyeen (ja ystävien) tekememä minidokkari, jossa hyödynnetään taidemuotoa nimeltä timelapsing. Dokkarin taustalla pyörii uudelleen miksattu versio straktojen Monsters-kappaleesta. Taimlapsaus näyttää vitun siistiltä. Ja biisi on rautaa. Tsekkaapa alta.
lauantai 26. heinäkuuta 2014
H2Ö - 2014
 |
| Kaikki kuvat: Heidi Soikkeli |
Perjantaina herättyämme ensimmäiseen festivaalipäivään, suunnistimme YO-kylästä jalan Ruissalon vanhan telakka-alueen suuntaan. Tämähän oli katastrofaalinen virhe, sillä Google maps osasi jälkikäteen kertoa valitsemamme kävelyreitin pituudeksi 13,1 km. Lienee sanomattakin selvää, että jalkamme olivat muusia alueelle saapuessamme. Olimme kuitenkin perillä. "Let’s festival", huudahdimme.
Staff-, artist- ja media –portista sisään kulku sujui mallikkaasti. Päästyämme tarkastuspisteen ohi alueelle silmiemme edessä aukeni vangitseva näky. Festivaalialue oli juuri niin taianomainen, kuin osasin etukäteen odottaakin. Vesipullot täytettiin puun oksiin asennetuista vesiletkuista, ruokailutilassa penkkien tilalle kattoon oli kiinnitetty keinut, lavat oltiin piilotettu mahdollisimman pois näkyvistä. Alue oli kuin iso taideteos, omasta mielestäni festivaalin oikea pääesiintyjä.
Eeppisen kävelyretkemme takia missasimme aikataulumme kaksi ensimmäistä esiintyjää Kiveskivesin, sekä Nightsatanin. Etenkin Nightsatanin missaaminen harmitti, sillä en ole vielä tähän päivään asti onnistunut näkemään yhtyettä livenä. Toivon, että uusi mahdollisuus aukeaisi uuden levyn kiertueen myötä.
Ehdimme lopulta Olimpia Splendidin keikalle ruokailutilanakin toimineeseen Veistämöön. Yhtyeestä olin etukäteen kuullut vain, että lavalla voi odottaa näkevänsä pilvessä keikkuvia neitoja. Pilvessä tai ei, tytöt soittivat erittäin lumoavaa musiikkia. Seurueemme jäsen totesi, että yhtyeen soittoajankohta olisi voinut olla myöhäisempi, jumitusaspektin takia. Ottaen kuitenkin huomioon H2Ö:n ohjemistotarjonnan, lähes minkä tahansa esiintyjän soittoaikaa olisi voinut myöhästyttää samasta syystä.
Siirryimme Meri-lavalle, joka sijaitsi alueen toisessa päässä ”satamassa” veden äärellä. Lavalle oli juuri kipuamassa Fonalin tuorein sainaus, turkulainen Pöllöt. Ennakkohypetyksen johdosta suhtauduin yhtyeeseen äärikriittisesti, mutta ei mennyt kauakaan, kun Pöllöt saivat tämänkin mulkvistin sydämen sykkimään. Konstailematonta hyväntuulista poppia Leevi & The Leavingsin hengessä. Pöllöjen keikka jäi yhdeksi parhaista H2Ö-muistoistani.
Pakko mainita, että H2Ö:n opastuksessa oli jonkin verran puutteita. Lavoja ei oltu merkitty kyltein, opasteita ei ollut. Aikatauluja ei ollut jaettavaksi infopisteessä. Kaikki tämä olisi saattanut normifestivaalilla ärsyttää, mutta H2Ö:ssä tietynlainen jatkuva eksymisen ja löytämisen aiheuttama sekasorto vain korosti festivaalin ainutlaatuista tunnelmaa.
Pöllöjen keikan jälkeen suuntasimme Autotalli –lavalle, jossa soittoaan aloitteli räkäisestä punkista ja hullun hyvistä keikoistaan tunnettu Räjäyttäjät. Autotallin miljöö oli mitä idyllisin. Lava oli pienessä puuliiterin näköisessä vajan tyngässä metsän siimeksessä. Idyllisen sijainnin puitteissa keikka olisi saattanut olla oikein messevä. Ikävä kyllä ihmisiä oli todella paljon ja lava yleisön kanssa samalla korkeudella. Jos en tietäisi miltä Räjäyttäjät näyttää, en osaisi sanoa tähänkään päivään mennessä, sillä en nähnyt vilaustakaan keikasta. Eikä soundissakaan ollut kehumista. Keikka kuulosti samalta, kuin treenikämpällä olisi oman treeniksen betoniseinän läpi naapurin bändiä kuunnellut. Aivan järjettömän tumppu soundi. Autotalli –lavalle ei ollutkaan sitten enää menemistä.
Tiiu Helinän keikka Veistämöllä oli sitten jotain täysin muuta. En ole aiemmin tajunnutkaan kuinka paljon tykkään Tiiu Helinän biiseistä. Uskoisin, että niistä osa saattaa jäädä elämään omaa elämäänsä ja joskus hamassa tulevaisuudessa niitä vielä lauletaan pianon ääressä, ainakin vähän hipimmissä perheissä. Veistämö ei ollut tilana paras mahdollinen Tiiu Helinälle. Yhtye on niin kovin hiljainen, että musiikki peittyi ajoittain tilassa vallitsevaan puheen sorinaan. En tiedä oliko hyvä idea sijoittaa lava samaan tilaan ruoka-/anniskelupaikan kanssa. Ihmiset mekastavat syödessään ja juodessaan, niin se vain on. Onneksi katsoin keikan eturivissä ja sain nauttia täysin sydämin.
Kävimme nopeasti vilkaisemassa Hawkwindiä. Möhömahaisia miehiä lavalla soittamassa kusen värjäämää rockia. Solisti kiekui mikrofoniin kuin Feeniks-lintu. Luin myöhemmin, että Hawkwind on Motörheadin Lemmyn vanha bändi. Se jäänee yhtyeen isoimmaksi meriitiksi. ”Tämä on se bändi, jossa oli joskus oikeasti merkittävä muusikko”.
Onneksi Siinai lunasti. Pitkälle päivälle ei olisi voinut olla enää parempaa loppukaneettia, kuin ilotulitusmaisen upea veto pikkuhiljaa pimenevässä kesäyössä H2Ö-festivaalin Takapiha –lavalla. En ymmärrä miksi kaikilla nimekkäämmillä yhtyeillä ei tänä päivänä jo ole joko omaa VJ:tä tai valomiestä mukana. Valot kruunasivat muutenkin loistavan keikan. Fiilis oli ihan kuin olisin seissyt vuoden 2007 Flow festivaalilla. Tai tavallaan seisoinkin, sillä juuri sitä ensimmäinen H2Ö enemmän tai vähemmän oli.
Siinain keikka oli mahtava, vaikkakin on pakko mainita, että yleisömäärä eli keikan aikana aivan luvattoman paljon. Päällekkäisyyksien johdosta ohjelmassa yhtye aloitti soittamaan lähes tyhjälle pihalle, soitti n. 20 minuuttia tuhatpäiselle yleisölle ja lopetti keikkansa jälleen lähes tyhjälle pihalle. Voisiko päällekkäisyyksiltä välttyä tulevaisuudessa?
Lauantai alkoi osaltamme paremmin. Olimme varautuneet pitkään matkaan majoituksemme ja festivaalin välillä ja saimme junailtua itsellemme autokyydin. Aikaa jäi niinkin paljon, että ehdimme pysähtyä muutamalla alueen ulkopuolella sijaitsevalle nurmikentälle. Emme olleet ainoita ja uskonkin, että alueen ulkopuolella hengaili paljon porukkaa bisseinensä ihan vaan fiiliksen takia. Festivaalitunnelmaan oli helppo päästä auringon polttaessa jo muutenkin valkoista tukkaa samalla siemaillen kiehumispisteen kanssa taistelua käynyttä Fostersia. Ja hupskeikkaa viihdyimmekin niin hyvin, että missasimme aikataulustamme sekä The Hearingin, että Color Dolorin.
Mutta Ristoon ehdimme. Risto soitti Takapiha –lavalla ja iloiseksi yllätykseksi hänellä oli bändi mukana. Olen nähnyt Riston kerran aiemmin, silloin soolona. Pidin ihan tosi paljon, sen takia odotukset olivat nyt korkealla. Mutta ei lunastanut, ei sitten millään. Vaikka valokuvaajani diggaili kympillä (niin kuin selvästi aika moni muukin), omalla kohdallani ei loksahdellut. Uuden levyn biisit, joista keikkasetti ilmeisesti enimmäkseen koostui olivat minulle liian vaikeita ja suoraan sanottuna lähes vastenmielisen kuuloisia. Olen tullut kysymyksen ääreen, pidinköhän oikeasti Riston soolokeikastakaan vai olinko vain kännissä?
Seuraavat kaksi tuntia meni tuuliajolla. Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Pietarin Spektaakkelia, mutta koska tieto yhtyeen hyvyydestä oli selvästi kiirinyt Turkuun asti, emme mahtuneet enää katselupaikoille. Kävimme hakemassa ruokaa ja jäimme katsomaan Kytäjää. Jälleen yksi pyyhke btw, ruokapisteitä oli liian vähän ja tarjonta selvästi köyhempää kuin esim. saman järjestäjäporukan Ilmiö-festivaaleilla edeltävinä vuosina. Ongelmia oli muutenkin peruasioiden, kuten esim. vessojen ja anniskelun kanssa. Naisten vessajonot olivat järjettömän pitkiä ja miesten vessa-alueen maa lainehti kusesta loppuillasta, koska vessoja ei ollut tyhjennetty/niitä oli liian vähän. Anniskelusta taas loppui lauantai-iltana olut kesken, jota nyt vain ei ainakaan satakuntalaisen maailmankatsomuksen puitteissa voi käydä. Miten festivaalilla, jonka tuotoista iso osa tulee anniskelusta, voi loppua olut kesken? En vaan voi ymmärtää.
Lopulta nappasin mukaani pakastevihanneksista ja ylikypsästä riisistä kasatun kasviswokin, kuvaajani tajusi laadun päälle ja tilasi ylihintaisen ja liian pienen leivän. Istuimme katsomaan Kytäjää Kesanto –lavan penkeille. Oli ansaitun tauon paikka, ja Kytäjän chilliäkin chillimpi elokuvamusiikkimainen proge oli omimmillaan värittämään kyseisen hetken sielunmaisemaa. Kytäjä on aika nasta bändi. Propsit hauskasta taustakankaasta, joka ”maalasi itse itseään keikan edetessä”. En ole aiemmin törmännyt vastaavaan.
Kytäjän jälkeen menimme tarkistamaan helsinkiläisen Fotoshopin, mutta ilmeisesti jonkinlaisten teknisten vaikeuksien johdosta keikan alkaminen venyi puolella tunnilla. Jengi istui uskollisesti lattialla odottamassa. Meillä vaan ei ikävä kyllä ollut aikaa odotella festivaalilla, jossa esiintyy 50 artistia/päivä, siirryimme Kuja –lavalle katsomaan tiikereitä.
Kuja –lava oli H2Ö:n lavoista itselleni mieluisin. Kahden venevajan väliin pienelle viheriölle sijoitettu lava oli tunnelmaltaan mitä maalaisromanttisin. Lavan kattona mikäs muukaan, kuin pienen purjeveneen purje ja lavalla ketkäs muutkaan kuin Turun omat pojat The New Tigers. Tiikerit olivat skarpanneet viime kerrasta. Tiedä sitten johtuiko väkimäärän paljoudesta, kotikaupunkiedusta vai ihan vain siitä, että jätkät olivat liekeissä, keikka oli erinomainen. Miksi kukaan ei ole kertonut, että The New Tigers ei ole enää vässykkää surinapörinää, vaan ihan ehtaa rockia? Todella laadukas keikka. Suosittelen tsekkaamaan.
Tiikereiden jälkeen kiiruhdimme Lau Naun keikalle Veistämölle vain huomataksemme jälleen yhden puutteen muuten enemmän kuin täydellisessä festivaalissa. Veistämöllä nimittäin oli maksimikapasiteetti. Ja järjestysmiehet pitivät saksalaisen tarkasti kiinni siitä, ettei kapasiteetti pääsisi ylittymään. Lau Nau jäi näkemättä, mutta niin jäi monelta muultakin. Sillä Veistämön ovelle muodostui rapsakka sadan ihmisen jono. Jälleen kerran kyseenalaistan oliko järkevää sijoittaa lava ruoka-/anniskelualueen kanssa samaan tilaan.
Vaikeuksien kautta voittoon siirryimme jo hyvissä ajoin Suuli –lavalle odottelemaan Jaakko Eino Kalevin keikkaa. Sekä minä, että kuvaajani olimme odottaneet JEKin keikkaa ehkä kaikista H2Ö-artisteista eniten ja oli ilo nähdä, että emme olleet yksin. JEKin keikalle valui lopulta todella paljon jengiä. Teknisten ongelmien johdosta Jaakon laulusta ei saanut koko keikan aikana juuri mitään selvää. Se ei onneksi haitannut, sillä yleisö eli täysillä mukana alusta loppuun. Tunnelma oli lämmin ja kannustava. Jaakko oli nähtävästi liikuttunut, kun täysin päin persettä luisuneesta keikasta tulikin loppujen lopuksi todella hyvä.
Oli mielestäni hauska idea laittaa Jaakko Eino Kalevi ja Artturi Tairan uusi bändi Shivan Dragn peräkkäin Suulin lavalle. Kaksi tulevaa suomalaista vientitähteä ikään kuin vastakkain, ”kumpi vetää kovemman keikan”-henkisesti. En nyt lähde valitsemaan voittajaa ja sanon vaan, että Shivan Dragn oli kyllä todella kova. Audiovisuaalisesti tajunnan räjäyttävä kokemus. Aisteja stimuloitiin 110% taukoamatta, jatkuvasti jotain, nopealla temmolla. Lopulta meno oli vaan niin ADHD:ta, että allekirjoittanut hengästyi. Rubikia spiidissä, mitä vittua? Minun oli pakko jättää keikka kesken, herkkä mieleni ei mitenkään pystynyt käsittelemään sitä järjetöntä määrää ärsykkeitä. Ensi kerralla tiedän, kaksi nappia essoa ennen Shivan Dragnia. Muuten ei tule kesää, tulee vain päänsärky.
Onneksi tajusimme mennä vielä kerran Liiteriin ennen alueelta poistumista. Siellä oli juuri alkamassa ennakkoon kehuttu, mutta Googlelle lähes tuntematon Cold Pupu Sauna. Miten osaisinkaan kuvailla kokemaani? No, yritetään. Liiteri, jossa normaalisti istuttiin, olikin nyt savun ja konfetin peittämä. Happea ei vieläkään ollut, mutta tässä vaiheessa iltaa se ei tuntunut haittaavan ketään. Liiterissä jorattiin. Lavalla oli hullun hyvä ja eriskummallinen meininki. Mainittakoon nyt, että yhdessä vaiheessa lääkäritakkiin pukeutunut huumediilerin näköinen laulajamies ruiskutti läpinäkyvää nestettä eturivin suuhun. Ja jossain vaiheessa kolmihenkisestä yhtyeestä oli kasvanut nelihenkinen, kun yksi yleisön edustajista oli päättänyt liittyä bändiin kesken keikan. Ketään ei tuntunut haittaavan.
 |
| Kaikki kuvat: Heidi Soikkeli |
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
H2Ö - tsekkaa nää!
Enää pari yötä Suomen uusimpaan ja ohjelmistoltaan heittämällä parhaimpaan festivaaliin - H2Ööhön. Itse lähden reissuun jo huomenna, tarkoituksenani kiertää Turun kuvankaunis keskusta ja jokiranta sekä mahdollisesti pistäytyä Jori Hulkkosen ydintalvipuutarhassa.
Perjantai ja lauantai onkin sitten omistettu H2Ö-festivaalille Ruissalon vanhalla telakka-alueella. Kuten huomaatte alla olevista aikatauluista, nähtävää on paljon. Niin paljon, että olen jo tässä vaiheessa varma, että osa listan artisteista jää näkemättä. Mukanani kulkee valokuvaaja, joten luvassa on sekä tekstuaalisesti, että visuaalisesti kattavaa matkakertomusta. Siltä varalta, jos vaikka kuitenkin kokisit festivaalit mielummin itse, kuin minun kauttani, lippuja on vielä myynnissä täällä.
Nähdään festeillä! Heja Åbo!
Perjantai
klo 1600 Kiveskives (grilli)
klo 1630 Nightsatan (suuli)
klo 1830 Cleaning Women (suuli)
klo 1900 Islaja (liiteri)
klo 2030 Räjäyttäjät (autotalli)
klo 2200 Tiiu Helinä (veistämö)
klo 2300 Hawkwind [UK] (suuli)
klo 2345 Siinai (takapiha)
klo 0030 Imatran Voima (suuli)
Lauantai
klo 1530 Yona ja Orkesteri Liikkuvat Pilvet (meri)
klo 1630 The Hearing (liiteri)
klo 1700 Color Dolor (veistämö)
klo 1800 Risto (takapiha)
klo 1830 Pietarin Spektaakkeli (grilli)
klo 2000 Fotoshop (suuli)
klo 2030 Yakuzi Pato (grilli) / The New Tigers (kuja)
klo 2130 Lau Nau (veistämö)
klo 2200 Jaakko Eino Kalevi (suuli)
klo 2315 Plutonium 74 (meri)
klo 0000 Shivan Drgn (suuli)
klo 0030 Cold Pupu Sauna (liiteri) / Cola & Jimmu (kesanto)
Perjantai ja lauantai onkin sitten omistettu H2Ö-festivaalille Ruissalon vanhalla telakka-alueella. Kuten huomaatte alla olevista aikatauluista, nähtävää on paljon. Niin paljon, että olen jo tässä vaiheessa varma, että osa listan artisteista jää näkemättä. Mukanani kulkee valokuvaaja, joten luvassa on sekä tekstuaalisesti, että visuaalisesti kattavaa matkakertomusta. Siltä varalta, jos vaikka kuitenkin kokisit festivaalit mielummin itse, kuin minun kauttani, lippuja on vielä myynnissä täällä.
Nähdään festeillä! Heja Åbo!
 |
| Kuva: Kristian Jalava |
klo 1600 Kiveskives (grilli)
klo 1630 Nightsatan (suuli)
klo 1830 Cleaning Women (suuli)
klo 1900 Islaja (liiteri)
klo 2030 Räjäyttäjät (autotalli)
klo 2200 Tiiu Helinä (veistämö)
klo 2300 Hawkwind [UK] (suuli)
klo 2345 Siinai (takapiha)
klo 0030 Imatran Voima (suuli)
Lauantai
klo 1530 Yona ja Orkesteri Liikkuvat Pilvet (meri)
klo 1630 The Hearing (liiteri)
klo 1700 Color Dolor (veistämö)
klo 1800 Risto (takapiha)
klo 1830 Pietarin Spektaakkeli (grilli)
klo 2000 Fotoshop (suuli)
klo 2030 Yakuzi Pato (grilli) / The New Tigers (kuja)
klo 2130 Lau Nau (veistämö)
klo 2200 Jaakko Eino Kalevi (suuli)
klo 2315 Plutonium 74 (meri)
klo 0000 Shivan Drgn (suuli)
klo 0030 Cold Pupu Sauna (liiteri) / Cola & Jimmu (kesanto)
lauantai 12. heinäkuuta 2014
Fjeld - Bermuda
Tiedän, että yli 5 minuuttia kestävästä "demobändin" biisistä postaaminen on sekä teille, että itselleni henkisesti ja fyysisesti raskas suoritus, mutta jos pidämme toisiamme hetken kädestä pystymme yhdessä taklaamaan tämän seireenin äänellä joikaavan aikarosvon. Raumalainen (lue: raumlainen) Fjeld on meinaan seuraamisen arvoinen yhtye. Nuori yhtye julkaisi aiemmin tänä vuonna ensimmäisen EP:nsä nimeltä Apple Thief Times.
En ole saamattomuudeltani ehtinyt aiemmin kuuntelemaan Apple Thief Timesia, mutta koska missasin yhtyeen eilisen Tampereen keikan, omatunnontuskissani pyöräytin EP:n viimein soimaan. Kannatti. Fjeld tuo mieleeni Með suð í eyrum við spilum endalaustin aikaisen Sigur Rósin, Rubikin ja ehkä kaikkein voimakkaimmin Idiomaticin. Samalla kuulen musiikissa jotain samaa, mihin tykästyin Suomen tämän vuotisessa euroviisukilpalija Softenginessä. Jotain sellaista kunnianhimoa se varmaan on. Nuoruuden paloa, näyttämisen halua. Ennen kaikkea. Sitä, vitusti.
En ole saamattomuudeltani ehtinyt aiemmin kuuntelemaan Apple Thief Timesia, mutta koska missasin yhtyeen eilisen Tampereen keikan, omatunnontuskissani pyöräytin EP:n viimein soimaan. Kannatti. Fjeld tuo mieleeni Með suð í eyrum við spilum endalaustin aikaisen Sigur Rósin, Rubikin ja ehkä kaikkein voimakkaimmin Idiomaticin. Samalla kuulen musiikissa jotain samaa, mihin tykästyin Suomen tämän vuotisessa euroviisukilpalija Softenginessä. Jotain sellaista kunnianhimoa se varmaan on. Nuoruuden paloa, näyttämisen halua. Ennen kaikkea. Sitä, vitusti.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
H2Ö - muutama kovisnosto
H2Ö-viikonloppu lähenee. Enää viikko - jumalauta VIIKKO - että Ruissalon vanhalla telakka-alueella räjähtää käyntiin kaksipäiväinen musikkiorgasmi nimeltä H2Ö. Ajattelin tässä keskiviikkoillan ratoksi nostaa pari itselleni mielekästä artistia esiin. Alla olevat ovat vain satunnaisia nostoja, sillä lineupissa on aivan liikaa esittelyn arvoisia koviksia. Ensi viikon keskiviikkona läimäisen kuitenkin vielä oman festivaaliaikatauluni blogiin, kunhan vaan festivaali itse julkaisee soittoaikataulut sitä ennen. Näette sitten mitä kannattaa väijyä!
Cleaning Women
Ehkä vuoden 2011 Ilmiön kovin keikka. Ehkä yksi kovimmista keikoista, jolla olen ollut. Cleaning Women on siinä mielessä erikoinen pumppu, että kaverit soittavat itse tekemillään soittimilla - TALKING 'BOUT DIY! On sanomattakin selvää, että yhtyeen "soundi" on täysin uniikki. Cleaning Womenin musiikki on kuitenkin melko helposti lähestyttävää, ja se taitaakin olla perimmäinen syy kleanareiden (puhunko ohi suuni jos sanon) kulttisuosioon. HUPS.
Tästä musaan.
Kiveskives
Älkää antako nimen hämätä, kyseessä on semisti munaton bändi. Eikä. Kiveskives, eli kivarit on itseasiassa semisti munakas bändi. Ja ehdottomasti kovis! Yksi kovimmista genrensä edustajista - ainakin Suomessa. Toiset kutsuvat kivareiden kamaa nintendoheviksi, tai ainakin itse kutsun, mutta kyseisen genremääritelmä ei pysty mitenkään naulaamaan kivareiden loputonta soundipalettia ja muuntautumiskykyä. Äskettäin toisen albuminsa julkaissut bändi on nälkäinen. Niin kuin olen minäkin.
Tästä musaan.
Räjäyttäjät
Näin kävi kun näin Räjäyttäjät ensimmäistä kertaa livenä viime syksynä: "No nyt sitä vaaraa! Mitä jumalauta? Tätä on odotettu vuosia. Olenko mä edes koskaan nähnyt tällaista. TVO, Turku, vuosi 2004. The Heartburns. Mitä Teemu Bergman tekee täällä? Soitto tiukkaa, jäbät selvästi kännissä. Räjäyttäjät. Saavat muut bändit näyttämään vitsiltä. Hiki virtaa, paljasta nahkaa. Eipä olisi uskonut, että karvainen puolialaston mies voisi haista näin hyvältä. Ovatkohan käyneet saunassa ennen keikkaa? Jouni Hynynen ja Mikko Meriläinen. Onkohan ne frendejä? Transsi syvenee, vaatteet vähenee."
Tästä musaan.
Lau Nau
Sanooko levy-yhtiö Fonal Records mitään? No, Lau Nau on ainakin omasta mielestäni yksi leibelin kovimmista artisteista. Kuulin Lau Nausta ensimmäisen kerran jo aikoja sitten. Tsekkasin ohi mennen Valohiukkanen-levyn loppuvuodesta 2012, mutta (ja hävettää myöntää) ensimmäisen kerran oikeasti syvennyin Lau Naun musiikkiin vasta viime vuoden keväällä. Lau Naun musiikissa yhdistyy kokeellisuus ja pop sellaisessa harmoniassa, jossa kumpikaan ei päädy seisomaan toisensa tiellä. En ole nähnyt Lau Nauta livenä. Tämä on ehdottomasti korjattava. Alta olevasta pätkästä voi saada jo vähän esimakua.
Tästä musaan.
 |
| Kuva: Kristian Jalava |
Cleaning Women
Ehkä vuoden 2011 Ilmiön kovin keikka. Ehkä yksi kovimmista keikoista, jolla olen ollut. Cleaning Women on siinä mielessä erikoinen pumppu, että kaverit soittavat itse tekemillään soittimilla - TALKING 'BOUT DIY! On sanomattakin selvää, että yhtyeen "soundi" on täysin uniikki. Cleaning Womenin musiikki on kuitenkin melko helposti lähestyttävää, ja se taitaakin olla perimmäinen syy kleanareiden (puhunko ohi suuni jos sanon) kulttisuosioon. HUPS.
Tästä musaan.
Kiveskives
Älkää antako nimen hämätä, kyseessä on semisti munaton bändi. Eikä. Kiveskives, eli kivarit on itseasiassa semisti munakas bändi. Ja ehdottomasti kovis! Yksi kovimmista genrensä edustajista - ainakin Suomessa. Toiset kutsuvat kivareiden kamaa nintendoheviksi, tai ainakin itse kutsun, mutta kyseisen genremääritelmä ei pysty mitenkään naulaamaan kivareiden loputonta soundipalettia ja muuntautumiskykyä. Äskettäin toisen albuminsa julkaissut bändi on nälkäinen. Niin kuin olen minäkin.
Tästä musaan.
Räjäyttäjät
Näin kävi kun näin Räjäyttäjät ensimmäistä kertaa livenä viime syksynä: "No nyt sitä vaaraa! Mitä jumalauta? Tätä on odotettu vuosia. Olenko mä edes koskaan nähnyt tällaista. TVO, Turku, vuosi 2004. The Heartburns. Mitä Teemu Bergman tekee täällä? Soitto tiukkaa, jäbät selvästi kännissä. Räjäyttäjät. Saavat muut bändit näyttämään vitsiltä. Hiki virtaa, paljasta nahkaa. Eipä olisi uskonut, että karvainen puolialaston mies voisi haista näin hyvältä. Ovatkohan käyneet saunassa ennen keikkaa? Jouni Hynynen ja Mikko Meriläinen. Onkohan ne frendejä? Transsi syvenee, vaatteet vähenee."
Tästä musaan.
Lau Nau
Sanooko levy-yhtiö Fonal Records mitään? No, Lau Nau on ainakin omasta mielestäni yksi leibelin kovimmista artisteista. Kuulin Lau Nausta ensimmäisen kerran jo aikoja sitten. Tsekkasin ohi mennen Valohiukkanen-levyn loppuvuodesta 2012, mutta (ja hävettää myöntää) ensimmäisen kerran oikeasti syvennyin Lau Naun musiikkiin vasta viime vuoden keväällä. Lau Naun musiikissa yhdistyy kokeellisuus ja pop sellaisessa harmoniassa, jossa kumpikaan ei päädy seisomaan toisensa tiellä. En ole nähnyt Lau Nauta livenä. Tämä on ehdottomasti korjattava. Alta olevasta pätkästä voi saada jo vähän esimakua.
Tästä musaan.
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Henkan muistobileet @ Lepis, LA 12.7.2014
Tänään vähän erilainen teksti. Kuulin viime viikonloppuna suru-uutisen Henkan poistumisesta. En uutisen kuullessani tajunnut, että kyseessä oli Endstandissakin kannuttanut Henrik Furu. En tunne miestä, mutta luettuani Endstandin koskettavan statuspäivityksen Facebookista halusin kantaa oman korteni kekoon. Joten:
Ensi lauantaina Lepakkomiehessä, Helsingin Kalliossa järjestetään Henkan muistobileet. Löydät Facebook-eventin täältä. Liput tapahtumaan maksavat 10 euroa ja tuotot käytetään Henkan hautauskustannuksien kattamiseen. Lavalle Henkan muistoa nousevat kunnioittamaan Pää Kii, Anal Thunder, The Heartburns, Stranded ja Kuudes Silmä.
Ensi lauantaina Lepakkomiehessä, Helsingin Kalliossa järjestetään Henkan muistobileet. Löydät Facebook-eventin täältä. Liput tapahtumaan maksavat 10 euroa ja tuotot käytetään Henkan hautauskustannuksien kattamiseen. Lavalle Henkan muistoa nousevat kunnioittamaan Pää Kii, Anal Thunder, The Heartburns, Stranded ja Kuudes Silmä.
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Sister Flo - White Noise
Huomasin juuri, että rakastan Samae Koskista ja tässä tapauksessa myös hänen edesmennyttä, joskin tällä hetkellä enemmän kuin ajankohtaista Sister Flo -yhtyettään. Rakastan Samaeta juuri TÄNÄÄN ja tällä hetkellä ennen kaikkea sen takia, että kauniimpaakin kauniimpi vanhauusi Sister Flo luukutettuna tarpeeksi kovalla volyymilla kuulokkeista peittää alleen muuten silmittömän vastenmielisen äänen - nimittäin teuraseläimen lailla kirkuvan ihmislapsen pikavuorobussissa.
Löysin Sister Flon myöhässä. Kuulin yhtyettä ensimmäistä kertaa viime maaliskuussa. Olin toki aina tiennyt, että olen juntti koska en ollut ottanut selvää, mutta se ei ollut haitannut - kunnes sitten kuulin mitä olin menettänyt. Siksi onkin äärimmäisen hienoa, että kotimainen levy-yhtiö Soliti on päättänyt uudelleenjulkaista vinyylillä Sister Flon Tragician's Hat-levyn. Vinyylipainoksia tulee kaksi: tuplavinska 500 kpl painoksena, sekä normaali vinska 300 kpl. Ja julkaisupäivä, tietenkin 12.9.2014 levyn 10-vuotispäivän kunniaksi!
Löysin Sister Flon myöhässä. Kuulin yhtyettä ensimmäistä kertaa viime maaliskuussa. Olin toki aina tiennyt, että olen juntti koska en ollut ottanut selvää, mutta se ei ollut haitannut - kunnes sitten kuulin mitä olin menettänyt. Siksi onkin äärimmäisen hienoa, että kotimainen levy-yhtiö Soliti on päättänyt uudelleenjulkaista vinyylillä Sister Flon Tragician's Hat-levyn. Vinyylipainoksia tulee kaksi: tuplavinska 500 kpl painoksena, sekä normaali vinska 300 kpl. Ja julkaisupäivä, tietenkin 12.9.2014 levyn 10-vuotispäivän kunniaksi!
JESSE - Very Much (performancer)
Saatekirjeessään helsinkiläinen JESSE puhuu muun muassa siitä, miten heinäkuun 23. päivä julkaistava uusi Music for emotions 1-albumi on sarjassaan jo toinen "sofistikoitunut" JESSE-levy. En sano väitteeseen juuta tai jaata, mutta ainakin Very Much (performancer) (joo niimpä vittu mikä nimi) kuunnellessani voin sanoa, että pitkä matka ollaan kuljettu siitä elektronisesta kikkelipolkasta, jota JESSE teki vielä 5 vuotta sitten.
Very much (performancer) on huolellisesti tehtyä musiikkia, joka häikäisee tyylitajuisuudellaan aina pohjista lauluun. Tämä on kehu: en ikinä arvaisi, että träkin nimi on Very Much (performancer) tai esittävän yhtyeen nimi JESSE. Sitten taas, voihan olla että JESSE on übercool nimi Euroopassa. Nämä on näitä juttuja joita ei vaan osaa sanoa. Anyways, JESSEltä on tulossa vielä toinenkin levy lähitulevaisuudessa jatkamaan Music for emotions-sagaa. Vitun jees, ettenkö sanoisi! Olin JESSEn keikalla vuosi sitten - BTW - ja voin sanoa, että JESSE on livenä muuten aivan törkeän kovaa paskaa!
Very much (performancer) on huolellisesti tehtyä musiikkia, joka häikäisee tyylitajuisuudellaan aina pohjista lauluun. Tämä on kehu: en ikinä arvaisi, että träkin nimi on Very Much (performancer) tai esittävän yhtyeen nimi JESSE. Sitten taas, voihan olla että JESSE on übercool nimi Euroopassa. Nämä on näitä juttuja joita ei vaan osaa sanoa. Anyways, JESSEltä on tulossa vielä toinenkin levy lähitulevaisuudessa jatkamaan Music for emotions-sagaa. Vitun jees, ettenkö sanoisi! Olin JESSEn keikalla vuosi sitten - BTW - ja voin sanoa, että JESSE on livenä muuten aivan törkeän kovaa paskaa!
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
H2Ö - alkulämmöt
Suurin osa teistä varmaan jo tiesikin Turun Ruissalossa järjestettävästä festivaalista. Ei Ruisrockista siis - vaan uudesta H2Ö-festivaalista. H2Ö on Ilmiö-festivaalin työryhmän toteuttama uusi festivaali Turun Ruissalon vanhalla telakka-alueella. Festivaali järjestetään parin viikon päästä (18.-19.7.) ja kerron teille tästä, koska kyseessä on ehkä kovin altsufestivaali, mitä Suomessa on ikinä tähän päivään mennessä järjestetty.
Ilmiöstä tuttuun tapaan festivaalin lineup koostuu uusista nimettömämmistä lupauksista, sekä jo nimensä ainakin alavirtaukset tiedostavien ihmisten mieliin vakiinnuttaneista esiintyjistä. Ehkä nimekkäimmät tärpit kotimaisista ovat mm. Absoluuttinen Nollapiste, Cleaning Women, Kuusumun Profeetta, Nightsatan, Räjäyttäjät, Siinai, Tiiu Helinä, Yleislakko, Cola & Jimmu, Hannibal & Musta Moottori, Jaakko Eino Kalevi, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Plutonium 74, Risto, The New Tigers, Tundramatiks ja Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet. Ja heh, no siinä ei ollut edes vielä kaikki kovimmat.
Luonnollisesti olen itsekin menossa paikan päälle ja aion myös kirjoittaa teille siitä vanhan blogini tapaisen "matkakertomuksen". Voitte joko tyytyä lukemaan festivaalista jälkikäteen tästä blogista tai mikä omasta mielestäni on huomattavasti fiksumpaa, olla kaukoviisaita, ostaa lipun ja tulla paikan päälle kokemaan jotain ainutlaatuista.Viimeiset neljä Ilmiötä nähneenä voin sanoa, että H2Ö:stä tulee jotain täysin ennen näkemätöntä.
Ilmiöstä tuttuun tapaan festivaalin lineup koostuu uusista nimettömämmistä lupauksista, sekä jo nimensä ainakin alavirtaukset tiedostavien ihmisten mieliin vakiinnuttaneista esiintyjistä. Ehkä nimekkäimmät tärpit kotimaisista ovat mm. Absoluuttinen Nollapiste, Cleaning Women, Kuusumun Profeetta, Nightsatan, Räjäyttäjät, Siinai, Tiiu Helinä, Yleislakko, Cola & Jimmu, Hannibal & Musta Moottori, Jaakko Eino Kalevi, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Plutonium 74, Risto, The New Tigers, Tundramatiks ja Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet. Ja heh, no siinä ei ollut edes vielä kaikki kovimmat.
Luonnollisesti olen itsekin menossa paikan päälle ja aion myös kirjoittaa teille siitä vanhan blogini tapaisen "matkakertomuksen". Voitte joko tyytyä lukemaan festivaalista jälkikäteen tästä blogista tai mikä omasta mielestäni on huomattavasti fiksumpaa, olla kaukoviisaita, ostaa lipun ja tulla paikan päälle kokemaan jotain ainutlaatuista.Viimeiset neljä Ilmiötä nähneenä voin sanoa, että H2Ö:stä tulee jotain täysin ennen näkemätöntä.
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Ghost of Jack Nance - You Never Come Around Anymore
Surr rur surr! Muistatteko French Filmsin? Entä French Filmsin ihanan kikkarapäisen kitaristin? Niin just sen, joka lähti menemään bändistä. No, sen kikkarapään nimi on Joni, ja Jonilla on uusi bändi - vitun kova postpunk-bändi nimeltä Ghost of Jack Nance.
Nyt nopeasti en osaa sanoa kuka Jack Nance on, enkä jaksa googlata, mutta sanon vaan, että GHOST OF Jack Nance on ehkä suomalaisista uuden aallon postpunk-bändeistä kovin. Ja mikä vitun ehkä, siis ON. Jonin laulutyyli tuo mieleeni Ian Curtiksen, joka on siis lähtökohtaisesti saatanan hyvä juttu! Ja kyllä mä olen se mulkku, joka mainitsee Joy Divisionin. Nyt kissa on pöydällä, eläkää sen kanssa!
Nyt nopeasti en osaa sanoa kuka Jack Nance on, enkä jaksa googlata, mutta sanon vaan, että GHOST OF Jack Nance on ehkä suomalaisista uuden aallon postpunk-bändeistä kovin. Ja mikä vitun ehkä, siis ON. Jonin laulutyyli tuo mieleeni Ian Curtiksen, joka on siis lähtökohtaisesti saatanan hyvä juttu! Ja kyllä mä olen se mulkku, joka mainitsee Joy Divisionin. Nyt kissa on pöydällä, eläkää sen kanssa!
Cats of Transnistria - San Francisco
Nyt suosittelen pitämään ne pikku pikku korvat aivan todella todella isolla höröllä, sillä tämän kaltaisia juttuja ei usein tule vastaan. Täysin vahingossa korviini kantautunut Cats of Transnistria on ehkä tuoreimpia tuulahduksia, mitä eteläisestä Suomesta on koskaan kuulunut. Ja kyllä usko tai älä bändi on siis kotimainen.
Ei ihmekään, että biisin nimi on San Francisco. Eihän se nyt Porikaan voisi olla, vaikka Yyterin rannat mieleen tuleekin. Meininki on niin epäsuomalaista, että sydämeni sulaa. Cats of Transnistria on juuri sellainen bändi, joka saa minut haluamaan takaisin musabisnekseen perustamaan lafkaa, keikkapuljua ja ties mitä vitun merkkarikojua - niin hyvä bändi kyseessä, että rationaalinen ajattelu ei vaan onnistu, tai kiinnosta.
Ei ihmekään, että biisin nimi on San Francisco. Eihän se nyt Porikaan voisi olla, vaikka Yyterin rannat mieleen tuleekin. Meininki on niin epäsuomalaista, että sydämeni sulaa. Cats of Transnistria on juuri sellainen bändi, joka saa minut haluamaan takaisin musabisnekseen perustamaan lafkaa, keikkapuljua ja ties mitä vitun merkkarikojua - niin hyvä bändi kyseessä, että rationaalinen ajattelu ei vaan onnistu, tai kiinnosta.
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Gim Kordon - Vladimir
Noniin, nyt eletään reunalla. Helsinkiläinen Gim Kordon päätti Gay Pride Weekin kunniaksi repäistä ja julkaista vähän yli minuutin kestävän musiikkikirjeen Venäjän presidentti Vladimir Putinille. Kappaleen/kirjeen nimi on Vladimir ja sen video pitää sisällään kuvia presidentistä mm. ilman paitaa ja meikit naamassa.
Biisi, joka venäläisen bändin toimesta julkaistuna Venäjällä voisi viedä raastupaan jollei turpakäräjille on virkistävä. Vaikka biisi/kirje ei itsessään pidä sisällään muuta kuin yksinkertaisen riffin ja muutaman säikeen tekstiä, on ele silti kunnioitettavan rohkea. Varsinkin vielä, kun Helsingin Sanomien alla operoiva Nyt.fi:kin päätti jakaa videon, on levikki ollut laaja. Kantaaottavuus on aina ollut osa rockia. Hienoa Gimmarit!
Biisi, joka venäläisen bändin toimesta julkaistuna Venäjällä voisi viedä raastupaan jollei turpakäräjille on virkistävä. Vaikka biisi/kirje ei itsessään pidä sisällään muuta kuin yksinkertaisen riffin ja muutaman säikeen tekstiä, on ele silti kunnioitettavan rohkea. Varsinkin vielä, kun Helsingin Sanomien alla operoiva Nyt.fi:kin päätti jakaa videon, on levikki ollut laaja. Kantaaottavuus on aina ollut osa rockia. Hienoa Gimmarit!
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Siinai - Shopping Trance
Suomalaisen (jonkin sortin) hypnoottisen shoegazen ja instrumentaalisen rakentelurockin pioneeri Siinai on julkaissut uuden albumin 17. kesäkuuta. Jossette jo tienneet johtunee se siitä, että bändin tiedotteet tulevat ison amerikkalaisen pressilafkan kautta. Se on toki ymmärrettävää, mutta myös helvetin ärsyttävää, koska itse heitän kyseisen puljun tiedotteet automaatiolla roskakoriin. Nyt meni makupalat ohi suun. Perkele.
Parempi myöhässä, kun ei milloinkaan. Supermarket-konseptialbumilta löytyy paljon lähes ambientiksi luettavaa kamaa. Arvostelujen perusteella levy vaikuttaa oivalta paketilta. Itse olen ehtinyt tutustumaan vasta sinkkubiisi Shopping Tranceen, joka nimensä veroisesti vie suoraan sinne muro- ja hillo-osaston purnukkahelvettiin ihmettelemään elintarvikkeiden e-koodeja. Aivan loistavaa kamaa. Siinaista tulee vielä iso bändi. Ei Suomessa, tuskin ikinä, mutta siellä missä löytyy jengiä, jotka ymmärtävät musiikista yhtään mitään.
Parempi myöhässä, kun ei milloinkaan. Supermarket-konseptialbumilta löytyy paljon lähes ambientiksi luettavaa kamaa. Arvostelujen perusteella levy vaikuttaa oivalta paketilta. Itse olen ehtinyt tutustumaan vasta sinkkubiisi Shopping Tranceen, joka nimensä veroisesti vie suoraan sinne muro- ja hillo-osaston purnukkahelvettiin ihmettelemään elintarvikkeiden e-koodeja. Aivan loistavaa kamaa. Siinaista tulee vielä iso bändi. Ei Suomessa, tuskin ikinä, mutta siellä missä löytyy jengiä, jotka ymmärtävät musiikista yhtään mitään.
Satellite Stories - Season of B-Sides
Niin paljon kuin oululaisella Satellite Storiesilla on Suomessa heittaajia, niin on myös itseni kaltaisia fiilaajia. Nuorella yhtyeellä alkaa olla sen verran paljon kilometrejä takana, siis matkamaileja, ettei paljon suomalaisten kateellisten runkkarien puheet paina - hyvä niin.
Season of B-sides on Pine Trails-albumin viimeinen sinkkulohkaisu. Yhtye kertoo viestissään nauhoittavansa kolmannen albumin piakkoin: "We will hit the studio in London for the full month of August to record with the producer “Barney” Barnicott, who has worked with the likes of Coldplay, Arctic Monkey´s, Kasabian, The Temper Trap and Bombay Bicycle Club", että repikää siitä saatana. Hitti tulee ja oululaiset nauraa parhaiten. Se on varma!
Season of B-sides on Pine Trails-albumin viimeinen sinkkulohkaisu. Yhtye kertoo viestissään nauhoittavansa kolmannen albumin piakkoin: "We will hit the studio in London for the full month of August to record with the producer “Barney” Barnicott, who has worked with the likes of Coldplay, Arctic Monkey´s, Kasabian, The Temper Trap and Bombay Bicycle Club", että repikää siitä saatana. Hitti tulee ja oululaiset nauraa parhaiten. Se on varma!
torstai 19. kesäkuuta 2014
Idiomatic - Old River
Aina välillä puntaroin mikä mahtaa olla laulajakitaristi Sasja Montosen toteemieläin. Eläin ihmisen jumalaisen lauluäänen takana. Onko se kenties kotka tai leijona, vai sittenkin vesipuhveli tai pampalla kirmaava argentiinalainen pihvihärkä, vai kaikki edelliset yhtaikaa?
Suomen Coldplayksi Maitohotelli-blogin Markun tituleeraaman Idiomaticin uusi Old River jatkaa pitkälti siitä, mihin edellinen albumi New Terrain jäi. Ehkä merkittävämpänä fiiliserona se, että New Terrain toi mieleeni Radioheadin kylmän pelin sijaan. Bändi on alusta asti tehnyt todella hyvää musiikkia, eikä Old River ole poikkeus. Jumalten ja toteemieläinten vuotena 2014, Idiomatic on edelleen kovaa paskaa!
Suomen Coldplayksi Maitohotelli-blogin Markun tituleeraaman Idiomaticin uusi Old River jatkaa pitkälti siitä, mihin edellinen albumi New Terrain jäi. Ehkä merkittävämpänä fiiliserona se, että New Terrain toi mieleeni Radioheadin kylmän pelin sijaan. Bändi on alusta asti tehnyt todella hyvää musiikkia, eikä Old River ole poikkeus. Jumalten ja toteemieläinten vuotena 2014, Idiomatic on edelleen kovaa paskaa!
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
The Hearing - Nothing Special
Lähdetäänkö vaikka sillä liikenteeseen, että todetaan pois alta, että The Hearing on ihan vitun loistavaa musikkia ja Nothing Special pysäyttävän kaunis kappale. Niin kaunis, että meinaa tulla tippa linssiin joka kerta kun sen kuulen. No niin, voidaan keskittyä videoon. Kappalehan ilmestyi siis jo viime lokakuussa Dorian-levyllä.
Nothing Specialin video on minidokkari lentopelon ylittämisestä. Videossa ohjaaja/kuvaaja Iiti Yli-Rinne kuvaa itseään Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä lentokoneessa välillä Helsinki - Maarianhamina. Video heiluvine kuvineen sopii tukemaan kappaletta täydellisesti. On meinaan aivan saatanan hieno kombo tämä! The Hearing on käsittämättömän hyvää musiikkia. Dorian-levy on yksi PARHAISTA levyistä minkä omistan.
The Hearing - Nothing Special from Gaea Booking & Records on Vimeo.
Nothing Specialin video on minidokkari lentopelon ylittämisestä. Videossa ohjaaja/kuvaaja Iiti Yli-Rinne kuvaa itseään Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä lentokoneessa välillä Helsinki - Maarianhamina. Video heiluvine kuvineen sopii tukemaan kappaletta täydellisesti. On meinaan aivan saatanan hieno kombo tämä! The Hearing on käsittämättömän hyvää musiikkia. Dorian-levy on yksi PARHAISTA levyistä minkä omistan.
The Hearing - Nothing Special from Gaea Booking & Records on Vimeo.
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Wends - Supa Dupa Girl
No en mä sitä ala kieltämään, äläkä ala säkään. Tarttuvaa, korvamato, vituttaa ehkä vähän, mutta ei saa olla niin saatanan pessimistinen. Nyt on kesä, jorataan! Jyväskyläläinen Wends kyllä tietää minkä tahtiin tämä kesä poljetaan jopolla ja jalalla.
Supa Dupa Girl, kyllä luit oikein, just se on ehkä piristävintä musaa mitä Suomesta on Satellite Storiesin jälkeen tullut. Tai no, muistetaan Satin Circus, mutta ei perkele ei mennä sinne. Wendsin keikalle olisi kiva päästä. Jos bändin jäbät laittaa nimeni listalle ensi kerralla kun bändi soittaa Tampereella, lupaan lipaista kielelläni heidän tanssikenkänsä puhtaiksi. Siihen asti supa dupa girl supa woooow!
Supa Dupa Girl, kyllä luit oikein, just se on ehkä piristävintä musaa mitä Suomesta on Satellite Storiesin jälkeen tullut. Tai no, muistetaan Satin Circus, mutta ei perkele ei mennä sinne. Wendsin keikalle olisi kiva päästä. Jos bändin jäbät laittaa nimeni listalle ensi kerralla kun bändi soittaa Tampereella, lupaan lipaista kielelläni heidän tanssikenkänsä puhtaiksi. Siihen asti supa dupa girl supa woooow!
LOVE SPORT - Goodbye Brains
Lupasin itselleni, että upottaisin blogiin vain Youtube-videoita. Ei kannata luvata itselleen mitään, koska vituiksihan se vaan menee, varsinkin kun vastaan tulee Love Sportin tasoinen yhtye. Eikä harmita - Goodbye brains on niin kovaa kamaa!
Love Sportin joukosta löytyy jäseniä ainakin Lady Escapesta, Big Wave Ridersista ja Black Twigistä - Suomen The Cream? Ei ehkä, mutta silti keikkoja myyvää "Liemi"-nimistä kaveriani lainatakseni "munan kova". Munan kova bändi, indeed.
Love Sportin joukosta löytyy jäseniä ainakin Lady Escapesta, Big Wave Ridersista ja Black Twigistä - Suomen The Cream? Ei ehkä, mutta silti keikkoja myyvää "Liemi"-nimistä kaveriani lainatakseni "munan kova". Munan kova bändi, indeed.
Beastmilk - The Wind Blows Through Their Skulls
"Anteeksi, tarjoilija, maidossani on petoa. Ja se maistuu vähän punkilta.", olisin sanonut ravintellissa. Mutta koska nyt ei olla missään ravintolassa, sanon vaan että vittujee kun iskee lujaa! Petomaito tuli puskista. Petomaito on kovaa paskaa.
Kotimaisen Beastmilkin uusi video kappaleeseen The wind blows through their skulls ei ole se kaikkein esteettisin, mutta sitten taas enemmän kuin istuva tälle kahden ja puolen minuutin postpunk-rykäisylle. Kappale kestää niin hyvin kuuntelukertoja, että pian vaihdan Joy Divisionin kangaskassini purkilliseen petollista mölöä.
Kotimaisen Beastmilkin uusi video kappaleeseen The wind blows through their skulls ei ole se kaikkein esteettisin, mutta sitten taas enemmän kuin istuva tälle kahden ja puolen minuutin postpunk-rykäisylle. Kappale kestää niin hyvin kuuntelukertoja, että pian vaihdan Joy Divisionin kangaskassini purkilliseen petollista mölöä.
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Yakuzi Pato - Kahexico
Mä nyt vaan heitän sellaisen oletuksen, että turkulainen Yakuzi Pato julkaisi tänään uutta materiaalia. En ainakaan ollut kuullut biisiä aiemmin. Kahexico on taattu Yakuzi-laatua - kesä siellä missä tämä biisi soi, satoi tai paistoi. Siinä mielessä mukavaa löysäilyä, ettei tarvitse olla edes pajareissa saadakseen fiiliksiä.
Olin huomaavani teeman kitarariffistä melkoisen yhtäläisyyden Edu Kehäkettusen ja Stigin saanks mä murista sun muffinssiin. En tiedä onko vahinko vai tarkoituksella haettu viittaus. Joka tapauksessa toimii erinomaisesti ja saa unohtaa ulkona vellovan "haista vittu"-sään. Diggailin myös videosta todella paljon - harvemmin tulee nähtyä keltaisella takatukalla varustettua karhua soittamassa saksofonia. Vai onko se sittenkin saukko?
Olin huomaavani teeman kitarariffistä melkoisen yhtäläisyyden Edu Kehäkettusen ja Stigin saanks mä murista sun muffinssiin. En tiedä onko vahinko vai tarkoituksella haettu viittaus. Joka tapauksessa toimii erinomaisesti ja saa unohtaa ulkona vellovan "haista vittu"-sään. Diggailin myös videosta todella paljon - harvemmin tulee nähtyä keltaisella takatukalla varustettua karhua soittamassa saksofonia. Vai onko se sittenkin saukko?
Prince Of Assyria - Bring Along Joy
Prince of Assyria ei varsinaisesti mene ihan kotimaisesta artistista, mutta koska ruotsalaisirakilaisen Ninos Dankhan takaa löytyy nykyisin suomalainen levy-yhtiö Soliti, voidaan hänet myös toivottaa avosylin vastaan #kovaapaskaa -blogin toimesta. Ja siis en minäkään niin nuori ole, ettenkö olisi ollut mestoilla kun Prince of Assyrian debyytti osui Suomen markkinoille. Silloin hype vaan oli mielestäni artistia itseään isompi.
Nyt puntit ovat tasattu ja on uuden kädenpuristuksen aika. Bring Along Joy tuo mieleeni The Nationalin uuden levyn hitaammat träkit. Videossa seikkaileva cumulus-pilvi on sympaattinen tapaus. Vähäeleisen ilmaisun mestarin Changing places -levy on muuten kaikessa melankolisuudessaan perkeleen hieno kokonaisuus.
Nyt puntit ovat tasattu ja on uuden kädenpuristuksen aika. Bring Along Joy tuo mieleeni The Nationalin uuden levyn hitaammat träkit. Videossa seikkaileva cumulus-pilvi on sympaattinen tapaus. Vähäeleisen ilmaisun mestarin Changing places -levy on muuten kaikessa melankolisuudessaan perkeleen hieno kokonaisuus.
STOCKERS! - She´s Got My Love
Helsinkiläinen Stockers! on aina ollut mielestäni aivan vitun riemastuttava yhtye. Kelatkaa nyt: neljä pantavan hyvännäköistä jätkää perustaa bändin, jonka jokainen biisi voisi olla hitti saksalaisilla nuorisoradiokanavilla. Sillä erotuksella toki, että Stockers!:in musa on aina ollut hintsusti liian viileää saksalaiseen radioon. Ehkä briteissä voisi mennä läpi?
She's got my love on hyvää jatkumoa pari vuotta sitten julkaistulle We are the numbers -debyytille. Pahin paahto ollaan vaihdettu svengiin, samalla selvästi rajaten kohderyhmää Uusi perjantai -klubeilla käyviin mimmeihin. Ei sen väliä, biisi on täyttä timangia.
She's got my love on hyvää jatkumoa pari vuotta sitten julkaistulle We are the numbers -debyytille. Pahin paahto ollaan vaihdettu svengiin, samalla selvästi rajaten kohderyhmää Uusi perjantai -klubeilla käyviin mimmeihin. Ei sen väliä, biisi on täyttä timangia.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Ja TAAS mennään!
Joo, joo, tiedän tiedän: "mitä helvettiä nyt taas? Kuinka monta musiikkiblogia pitää yhden ihmisen romuttaa ja perustaa ennen kuin on hyvä?" No,vastaus saattaa olla yksi, MUTTA se saattaa myös olla kolme! Mutta olipa nyt miten tahansa tämä blogi oli pakko perustaa.
#KOVAAPASKAA -blogi nimensä veroisesti esittelee ainoastaan tykein kotimaista musiikkia, eli kovaa paskaa. Linja tulee jatkumaan siitä mihin weneverstoodachance -blogi aikoinaan jäi. Tällä kertaa aion vaan tehdä asiat itselleni helpommaksi ja miellyttävämmäksi.
#KOVAAPASKAA -blogi nimensä veroisesti esittelee ainoastaan tykein kotimaista musiikkia, eli kovaa paskaa. Linja tulee jatkumaan siitä mihin weneverstoodachance -blogi aikoinaan jäi. Tällä kertaa aion vaan tehdä asiat itselleni helpommaksi ja miellyttävämmäksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)